Nä­kö­vam­mais­ten es­pe­ran­to­toi­min­nan his­to­ria

Näkövammaisten esperantotoiminnan historia

Historio de la Esperanto-movado inter la blinduloj 1888-2015. Ligo Internacia de Blindaj Esperantistoj, Keuruskopio Oy, 2016. 334 s. 50 valokuvaa

Näkövammaisten esperantotoiminnan historia ilmestyi kolmena pisteniteenä vuosina 1972, 1981 ja 1990. Niteet kattavat toiminnan vuoteen 1939 asti. Jotta esperanton välityksellä käynnisttetty kansainvälinen yhteistyö sokeiden keskuudessa tulisi laajemmalti tunnetuksi, näkövammaisten kansainvälinen esperantoyhdistys LIBE (Ligo Internacia de Blindaj Esperantistoj) päätti julkaista historiateoksen mustakirjoituksella. Lisäksi päätettiin täydentää teosta sotien jälkeisen ajan katsauksella ja lisätä merkkihenkilöiden biografioita. Esperantonkielinen uusi, kuvitettu ja osin korjattu historiateos ulottuu vuoteen 2015.

Esperanto on puolalaisen silmälääkärin Lazar Ludovik Zamenhofin kehittämä kieli. Ludovik syntyi 1859 Bjalistokissa, joka tuolloin oli osa Venäjää. Siellä puhuttiin neljää kieltä: venäjää, puolaa, saksaa, hepreaa. Kieliryhmien välillä oli vakavia jännitteitä. Jo nuorukaisena Zamenhof oli sitä mieltä, että yhteinen, neutraali kieli voisi lieventää kieliriitoja ja vihamielistä suhtautumista.

Yhdysside ulkomaailmaan
Ensimmäinen esperantonkielinen oppikirja ilmestyi vuonna 1887. Esperanto omaksuttiin sokeiden keskuudessa jo varhain. Ensimmäinen sokea esperanton taitaja on vuodelta 1888. Pistelehti Esperanta Ligilo on ilmestynyt vuodesta 1904 lähtien. Se oli ainoa ja merkittävä yhdysside eri maissa asuvien sokeiden kanssa. Tuolloin sokeainkouluissa ei opetettu vieraita kieliä. Ligilo lienee vanhimpia yhä ilmestyviä pistelehtiä. Nyttemmin Ligilo on saatavissa myös sähköpostitse. Ligilon ansiosta esperantonkielinen pistekirjoitus vakioitui. Esperanta Ligilo-lehdellä on 240 tilaajaa 38 maassa (2016). Euroopan lisäksi lehteä luetaan Brasiliassa, Chilessä, Intiassa, Japanissa, Kiinassa, Tansaniassa ja Yhdysvalloissa.

Sokeat osallistuivat näkevien ystäviensä kanssa vuosittain pidettyihin esperantokongresseihin 1900-luvun alkuvuosista lähtien. Ensimmäinen sokeain oma kongressi (Internacia Kongreso de Blindaj Esperantistoj, IKBE) järjestettiin maailmankongressin yhteydessä Prahassa 1921. Ne naiset ja miehet, jotka Prahan kongressissa päättivät perustaa kansainvälisen järjestön, eivät aavistaneet kuinka merkittävän yhteistyöorganisaation he saivat aikaan näkövammaisten tiedonsaannin ja sosiaalisten olojen edistämiseksi Euroopassa ja laajemminkin (pohjois-Amerikka, Japani).
Ehdotuksesta keskusteltiin vielä seuraavana vuonna Helsingissä. Vuonna 1923 Nürnbergissä järjestön säännöt vahvistettiin. Vuodesta 1951 lähtien järjestön nimi on Ligo Internacia de Blindaj Esperantistoj.

Näkövammaisjärjestöjen yhteinen kieli oli esperanto 1920 – 1930-luvulla. Järjestöjohtajat osallistuivat esperantokongresseihin ja välittivät kongressilaisille tietoa ja kokemuksia näkövammaispalveluista.

Uusi historiateos on näkövammaisten kansainvälisen vapaaehtoistyön tulos. Tsekkiläinen Jiří Jelínek työsti pisteniteet tietokoneelle ja aineiston tarkistivat Anatolij Masenko (Venäjä), Martin Meyer (Sveitsi), Attila Varró (Unkari). Masenko kävi kellarissaan kävi läpi pistelehtiä ja lähetti täydentäviä tietoja. Kultajyviä löytyi myös Näkövammaismuseon amanuenssi Kari Huuskosen tallentamista Oskari Lehtivaaran (1909 – 1995) Sokeain Airut-lehden artikkeleista ja pistelehdistä. Löytyi jopa vuoden 1951 Ligilo, jossa kerrotaan uudelleen järjestäytyneen LIBE-yhdistyksen perustamisesta. Tätä Ligilon numeroa ei löydy edes Itävallan esperantomuseon kokoelmista. Oskari Lehtivaara oli aktiivisesti mukana hankkeessa. Hän laati sääntöehdotuksen ja toimi LIBEn ensimmäisenä sihteerinä 1951 – 1962. Oskari Lehtivaara toimi 50 vuotta näkövammaisten esperantoyhdistys Steleton johtotehtävissä. Lehtivaara oli aktiivinen myös näkevien esperanton harrastajien piirissä. Hän toimi Suomen Esperantoliiton varapuheenjohtajana ja puheenjohtajana. Lehtivaaran ansiosta Suomen Esperantoliitto sai pienen toimitilan ja Kalevala julkaistiin esperanton kielellä. Oskari Lehtivaara oli Suomen Esperantoliiton ja esperanton maailmanliiton kunniajäsen.

Kirja on tilattavissa teoksen toimittajalta Ritva Sabelli, Pietarinkatu 10 D 27, 00140 HELSINKI, sähköpostitse ritva.sabelli@pp.inet.fi.

Teoksen suomennos on vireillä.